Yksityisyys - käsite vai perusoikeus?

kirjoittanut: Kimmo Vekkeli

Katsoin äskön uutisia ja huomasin, että pääpuheenaiheena oli Malagan surullinen bussiturma. Ihmiset kävelit päät painuksissa bussiin hyvin vakavat ilmeet kasvoilla. Aikalailla normaalia toimintaa, jos olet ollut osallisena noinkin traagisessa onnettomuudessa. Mutta mitä helvettiä? Miksi minä näin täällä Mikkelissä omassa kodissani ne ihmiset päät painuksissa kävelemässä Espanjassa bussiin? Joku yli-innokas muka-toimittaja yritti inttää tietoja tyyliin: “Mikä nyt on fiilis?”

Se tiedetään, että keltaisen lehdistön “toimittajilla” ei ole mitään moraalia tai käsitystä siitä, milloin kameraa ei isketä ihmisen naaman eteen, mutta että myös kansallisten TV-kanavien toimittajat alkavat lukeutua myös samaan kastiin. Eiköhän viimeistään ensi viikonloppuna iltapäivälehtien viikonloppupainoksissa ole 100 sivun erikoisosuus bussiturmasta. Myös kuolleiden kodeista on käyty ottamassa kuvat ja kyselty vähän naapureiden mielipiteitä Jaakosta, sekä muutaman psykologin arvio siitä, miten kauan menee, että ensimmäinen turmasta surmattu on erikoishaastattelussa. Jotkut toimittajat pitäisi viedä saunan taakse ja…

Jokelan tapahtumat, jonka yhteydessä tehdystä journalismista on nyt nostettu kissa pöydälle on hyvä esimerkki siitä, miten törkeästi media kohtelee jokaista; niin Vanhasta, Kanervaa, kuin Espanjassa lomailemassa ollutta Espoolaistakin. Suomessa ollaan menossa myös tässä asiassa suuren maailman malliin, jossa yksityisyys on vain käsite, ei perusoikeus. Jokaisella ihmisellä pitäisi olla oikeus ykistyisyyteen, mutta luonnollista on, että Julkkiksilla ei sitä ainakaan ole ja eipä näemmä liikaa ole sellaisilla taviksilla, joille on tapahtunut jotain elämää mullistavaa. Kun toimittaja tulee kyselemään fiiliksiä sen jälkeen, kun esim. oma lapsi on kuollut, niin tottakai kaikki ovat erittäin halukkaita jakamaan em. asian koko Suomelle. En olisi yllättynyt, vaikka joku olisi täräyttänyt toimittajaa niin, että huppu heiluu . Tietenkin tuollaisen tapahtuman uutisarvo on Suomen mittakaavassa korkea, mutta jotain todellisuudentajua pitäisi myös vuoden juornalistipalkintoa tavoittelevilla olla!